6. tammikuuta 2009

Buenos Aires

Buenos Airesiin lähdettiin Fozista niillä samoilla Josen kauppaamilla lipuilla. Tosin eri firma, mutta melko sama laatu. Bussiin hypättiin kuuden kieppeillä. Tällä kertaa emme mokanneet lastautumistamme vaan meidät ja passit syynättiin heti alkuun, ja revittiin soveliaat osat lipuista pois, jne.

Het' sillään lähdön jälkeen oltiinkin rajalla. Firman (Pluma) miehethän eivät tietenkään osanneet kertoa meille mitä meidän pitäisi tehdä. Leima siellä, leima täällä, jonota tuolla. Onneksemme bussissa matkustivat myös kaksi saksalaista (täten englanninkielentaitoista). He olivat Brasiliassa vapaaehtoistöissä ja siksi bamlasivat myös paikallista. Tulkkeja!

Rajalle jäikin melkoinen määrä jengiä. Juorukello ei toiminut englanniksi, joten jäimme pimentoon syistä. Ainakin jotain viisumiongelmia, ja jotain. Rajalta Buenos Airesiin matka taittua kuin vettä vaan! Unta tuli sopivasti juuri pimeään aikaan (ns. yöllä), eikä normaaliin matkustustapaan, eli tunti valveilla, tunti nukuksissa. Tämä auttoi siihen, että perillä oli melko freesi olo. Suosittelen!

Saatuamme matkatavarat kauniisiin kätösiimme, otimme tulkkiemme kanssa suunnaksi minkä tahansa ruokapaikan. Nälkä! Vuorokauden syömättömyys oli kuitenkin ajanut mahalaukkuni niin tiiviksi, että muzzarela-pizzasta (sic) ahmin vain puolet.

Seuraava ohjelmanumero oli viedä matkatavarat ennaltavaraamaamme hostelliin, BA Stop. A-luokan mesta. Hulppeat puitteet ja mukavaa väkeä. Vielä ei ollut kuitenkaan aika aikailla. Paikallista rahaa, eli pesoja, ei ollut nimeksikään. Respan täti (tahi neiti) kertoi meille lähimmän cambion sijainnin. Sinne!

Tukku rahaa kourassa, ja muutenkin huoletonna, oli oikea aika ottaa lepiä. Tsilluttilimme ja suihkuttilimme hostellilla. Kootessamme aatoksiamme, muuan fransmanni totesi: "Tänään ois bileet, tuutteks?" "OK."

Illan tultua, viinin virrattua, aloimme olla menokunnossa. Viesti oli kuitenkin: Ennen kolmea ei tapahdu mitään. Otin salakuvan itsestäni, tässä se on :-O

Eipä hätiä mitiä. Ilta sujui pikku yllätyksistä huolimatta mainiosti. Unirytmihän meni siltä istumalta -tuiksi. Mitäpä sillä lomalla tekisikään, dormin muutkin asukit elelivät samaan malliin, niin hyvinhän siihen sopi. Buenos Airesissa ehdin kerran aamupalapöytään, auki yhteentoista asti.

Ajassa eteneminen, stop.

Buenos Aires. Kaupungista yleensä olen sitä mieltä, että yksi parhaista evör. Keskustassa dallaillessa on kuin Pariisia katselisi, paitsi että kaikki paikat on aivan tukossa graffiteja, Viva la Revolucion!, Reconstruccion Guevarista! Arkkitehtuuri, ja sellaset, on kuitenkin ihan kuin Euroopasta. Kaikki käyskentelevät puvuissa, jne. Kahviloita on ihan mieltskinä. Bonuksena mikään ei edes oikein maksa mitään. Cappucinon ja kakkupalan saa stadilaisen mustan kahvin hinnalla.

Jos ei BA olisi niin pirun kaukana, niin kävisin kyllä ehdottomasti useamminkin. Muuten, säästä. Rion kostean hiostava lämpö vaihtui lämpimään mutta kuivaan unelmakeliin.

Uusivuosi. Ei oikein mitään erikoista kerrottavaa. Kuppia, aamukolmelta mestoille, sellaista. Katottiin me jotain paukkujakin, mutta taisimme olla väärillä paikoilla. Enemmän pelotti teinin roomalaissota kuin ihmetytti hienot raketit. Muuten, illanviettopaikkamme, Crobar, ei ollut aivan täsmä osuma. Kaupungin juppieliitti ei ollut aivan se mitä lääkäri määräsi, mutta *olankohautus*.

Matkan (tähän mennessä) ainoa ikävä tilanne sattui myös uutenavuonna. Haahuilimme pienessä sievässä taksia, kun mitkälie raggarit tulivat pummimaan biniä ja kolikoita. Eräs (nimeltä mainitsematon) tiimimme jäsenistä oli sumentanut common sensensä muita paremmin ja kaivoi lompakostaan kolikoita. Big mistake, tai 250 peson moka. Rahat lähti, ei onneksi muuta. Onneksi massivyömme olivat kohtuu tukevina ja muu porukka rahoitti epäonnisen illan.

Mitä muuta, mitä muuta? Lisäilen jos muistuu. Nyt: "Julkaise teksti".