Kulttuurishokki
Lähes joka matkan alkuun on iskenyt eräänlainen vitutus, sanotaan vaikka kulttuurishokki. Miten täällä on näin järjettömästi jengiä? Mistä täältä saa syötäväksi kelpaavaa ruokaa? Ja yleinen: Mitä vittua? Haluan kotiin nyt.Riossa sitä ei jostain syystä tullut. Kaikki meni oikein makoisasti. Ei pelottanut, eikä ruoka ollut outoa. Lähes kotialepan kaltaisia kauppojakin löytyy. Johtuneeko sitten siitä, että lentomatka oli niin perseestä. Ehti tottua kaikennäköiseen harmitukseen.
Ihan vaan ajatuksia mestoilta
Copacabana, tunnettu biitsistään, mutta on ihan oma kaupunginosansa, on meidän kotikulmamme. Rannalle kävelee kymmenen minsaa, ja muutenkin kaikki oleellinen on hollilla.Myös lämpötilat ovat ihanteelliset. Vaikka vain yksi päivä on ollut täysin pilvetön, niin en ole kertaakaan nähnyt alle 20 asteen lämpötilaa; en yöllä enkä päivällä. Lämpöenkat on 35 astetta, yleensä päiväsaikaan lukemat pyörivät siinä kolmenkympin molemmin puolin.
Turvallisuus mietitytti aluksi, koska Lonely Planet sun muut puhuvat että tämä olisi kovinkin vaarallinen paikka. Murhia on sellaista reilua 500 per kuukausi, ja sellaista. Älä ota mitään arvokasta mukaan rannalla, ja tollasta. Ainakaan toistaiseksi, *koputtaa puuta*, ei ole tapahtunut mitään jännittää/pelottavaa. Hetken kouraisi, kun olimme nostamassa rahaa ja parit pojat tulivat kerjäämään rahaa. Onneksi he avuliaasti nostivat molemmat paitansa helmaa (ei asetta) ja sanoivat "no problem", tai jotain. Olivat siis ihan reilusti kerjuureissulla, eivätkä voroja.
Pahimmat tapaturmat ovat allekirjoittaneelle sattuneet luonnollisesti omaa tyhmyyttään. Tosin vauriot eivät ole olleet järin merkittäviä. Kerran löin varpaani rappusissa juostessani. Toisen kerran löin otsani ollessani alter egonani, eli Agent Ninjana. Ei siitä sen enempää. Jos täällä jotain pahempaa on sattuakseen, niin auton alle on kyllä ihan ok-mahkut jäädä, tai sitten kilaribussikuski ajaa rotkoon. Todennäköisyydet ovat kuitenkin kestettävät.
Favela
Paikallisia slummeja, ghettoja, whatever, kutsutaan faveloiksi. Ne on ne kulmat, joilla ne reilut 500 murhaa tapahtuu ja muutenkin kaikki on päin vittua. Onhan noin käsittämätön paikka nähtävä. Halusimme kuitenkin pitää henki- ja muut kultamme, joten buukkasimme Favela Tourin hostelliltamme, hintaa n. 20 euroa.Lähdimme kahdeksan turistia ja yksi matkaopas Rocinha-nimiseen favelaan. Se on kuulemma Rion vanhin ja mantereen suurin, asukkaita Espoollisen verran. Ajoimme autolla Rocinhan liepeille ja otimme erittäin -tun kuumottavat mopokyydit ylös. Näin kuulemma myös paikalliset toimivat.
Kuskillani on kypärä, minulla ei. Ajamme niin lujaa kuin ylämäkeen vain pystyy, liikennesäännöt ovat: pienempi väistää tai delaa. Mopomatka osoittautuikin favelan vaarallisimmaksi, koska paikalliset druglordit pitävät siitä huolen, että ketään ei ryöstetä. On näet niin, että jos joku ryöstetään, hän menee kertomaan kytille ja näin ollen huumekingin bisnekset häiriintyvät. Ei sillä, en kyllä menisi sinne ilman opasta.
Jos ketään ei edes ryöstetä, mistä ne kaikki raadot tulevat? Jengisodista tietty. Riossa on kolme huumejengiä (plus poliisit tietty), ja aina välillä on selviteltävä kuka myy ja missä huumeitaan. Opas kertoi, että Rocinhan viime sodasta on kaksi vuotta ja silloin kukaan ei mennyt eikä tullut favelasta ulos. Eipä olisi mukava jäädä sinne jumiin.
Paikalliset vähäosaisimmat kuitenkin asuvat tollaisilla kaupunkisota-alueilla koko elämänsä. Flipannutta.
Retkemme jatkui favelamäen huipulta, josta käppäilimme hiljakseen kapeita katuja alas ja kuuntelimme juttuja siitä, millaista elämä favelassa on.
Jalkapallo
Olen Brasiliassa. Menenkö katsomaan futista vai en? Melko tyhmä kysymys. Harmi vain, että eihän kukaan kesällä pelaa futista. Kausi ei ole siis käynnissä, joten oikeaa matsia ei pääse näkemään.Onneksemme juuri Rion stoppimme aikana, eräs paikallinen legenda, Zico, järjesti hyväntekeväisyysmatsin, jossa Zicon kamut Rivaldot ja Felipe Massat pelasivat Brasilian maajoukkuetähtiä vastaan.
Matsi pelattiin Maracanã-stadionilla, Etelä-Amerikan suurimmalla. Eihän se täynnä ollut, mutta olimme erään kannatusjengin katsomossa, joten tunnelmaa riitti. Niillä tyypeillä oli koko matsin ajan, ja oikeastaan jo ennen ottelua ja ottelun jälkeen, bileet pystyssä. Järjettömän kokoisia lippuja menneiden vuosien legendoista, rumpuja, tanssia. Kertaakaan ei ollut hiljaista hetkeä. Omille tyypeille hurrataan ja väärille tyypeille buuataan.
Makeeta, muttei jalkapallo ole kyllä mun juttu. Koko ottelua ei jaksanut seurata ihan tosissaan, mielummin seuras mitä katsomossa tapahtui. Tulos about 9-6. Zicon kamuille tietty.
Juomapuoli
Vanhana kokisnarkkari uuden maan uudet limut on jännä paikka. Aika nörtiltähän se kuulostaa, mutta f' it. Täältä saa guarana juomia. Mieltskiä. Lähes kokiksen veroista elcmäneliksiiriä. Parhaan guaranajuoman paikasta taistelevat Guarana Antarctica ja kokiskompanyn Kuat.Biitsilaiffin kuuleinta drinksua on tietty coco, eli kookos. Alta euron saat kookoksen ja pillin. Juotava ei ole kookosmaisesti pahaa, vaan oikeastaan ihan jees. Tyylipinnat lähtevät myös nousuun!
Alkoholiosastolta... Pari iltaa on mennyt kevyissä punaviinihuuruissa. Ei maksa paljoa, maistuu lämpimänä, on täällä päin hyvää, muutamia punkun hyviä ominaisuuksia luetellakseni. Myös pari paikallista binimerkkiä on testattu, ei ole ainakaan muhun mitään mieltskiä vaikutusta tehnyt. Brahma, SKOL, Antarctica, taitavat vielä olla pilsnereitä kaikki. Kukko Pils jyrää ne kyl.
Jessepatsas, eli Cristo Redentor
Tästä ei ole sen kummempaa sanottavaa kuin, että kannattaa käydä. Saa parit erinomaiset turistipönötysfotot, mutta erityinen syy on maisemat. Veskun sanoin, ehkä makeimmat maisemat ikinä. Rio on ihan törkeen makee kaupunki, on vuorta(!), kumpua, vehreyttä, biitsiä ja övereitä kerrostaloja. Me likes.Jotain saatto unohtua, eli tekstiä mahdollisesti ilmestyy lisää.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti